MINÄ
Kun tulin äidiksi reilut viisi vuotta sitten, opin näkemään elämän tuhannet värit - raadolliset, kauniit ja utuiset.
Olen Heidi ja opiskelen tällä hetkellä LCF Life Coach® -valmentajaksi Valmentamossa. Tämän lisäksi olen kotitalouden ja terveystiedon opettaja, sisällöntuottaja, avopuoliso ja äiti.
Minä numeroina: 29v. ikää, 156cm pituutta, 3 elettyä vauvamahaa, 20km työmatkaa, 2 ammattia, 7 kissaa, 100 remonttihaavetta, 1 kummilapsi, ainakin 5 isoa lettua lettukesteillä.
Elämässäni saattaa mennä kaikki ihan hetkessä mullin mallin. Voin yhtäkkiä lähteä opiskelemaan kulttuurituotantoa, journalismia tai ravitsemustiedettä, eikä se jaksa yllättää ketään. Voin keksiä muuttaa yhtä lailla satavuotiseen puutaloon tai kompaktiin kaupunkiasuntoon. Kun kerroin odottavani kolmatta vauvaa, ei se ollut läheisilleni suuri uutinen. Olin tietysti silti myynyt/antanut pois kaikki vauvatavarat, koska enhän minä voinut tietää - niin hyvässä kuin pahassa, elän kaikkien visioideni varassa.
Ajattelin monta vuotta, että terveys ja hyvinvointi ovat tekoja, suunnittelua ja hikeä kuntosalin lattioilla.
Vaikka elämä on koulinut minusta näkyvästi vahvan, todellisuudessa olen hyvin herkkä ja voimakkaasti tunteen varassa elävä. Esiintyvät lapset, yllätykset muille ihmisille, vanhukset, juhlapuheet ja monesti myös kysymys "mitä kuuluu?" saavat kyyneleet silmiini. Liikutun myös ihmisten kasvutarinoista, oivalluksista ja hetkistä, jolloin ihminen löytää omat syvätunteensa.
Olen 29-vuotias ja muuttanut elämässäni 11 kertaa. Voisi ajatella, että niin usein kaiken pakkaaminen laatikoihin olisi loputtoman raskasta ja hölmöä - uudet alut tuovat silti aina mukanaan jotain hyvää ja pysyvää.
Kun tulin äidiksi reilut viisi vuotta sitten, opin näkemään elämän tuhannet värit: raadolliset, kauniit ja utuiset. Vieläkään en tiedä, mitkä niistä ovat minua varten. Silti olen varmempi kuin koskaan, että lopun elämääni olen ennen kaikkea äiti kolmelle lapselleni.
Kun minut vietiin neljävuotiaana satubalettiin, löysin tanssin ja luovan minäni. Harrastin myös taidekoulua ja viulun soittoa. Silti kaikkein onnellisin taisin olla hevostallilla, kasvot mudassa ja takki koirankarvoissa. Olen iloinen, että jokainen harrastukseni on tavalla tai toisella kulkenut mukana näihin päiviin saakka.
En koskaan mieti tarpeeksi, vaan kuljen visioni varassa. Epäloogisen, sinisilmäisen ja lapsekkaan vision, joka joskus harvoin osuu kohdilleen.
Valmennuksesta innostuin käytyäni ensin itse työnohjauksessa ja sittemmin jäätyäni äitiyslomalle. Valmentamon sivut pumpsahtivat loman ensimmäisenä päivänä eteeni ja tuntuivat ratkaisevan siinä hetkessä kaikki ongelmani. En tiennyt lainkaan mihin olin ryhtymässä, mutta se ei pelottanut minua.
Minulle kerrottiin vain, että kaikki tieto ja taito on jo olemassa, kaikki vastaukset löytyvät valmiina minusta itsestäni.
Ajattelin monta vuotta, että terveys ja hyvinvointi ovat tekoja, suunnittelua ja hikeä kuntosalin lattioilla. Kotitaloustiede on nuori ihmistiede, jota opiskellessa tein kuitenkin yhden merkittävän havainnon - useimmat meistä saavat terveyttä ja hyvinvointia toimivasta arjesta ilman sen suurempia hienouksia. Ymmärsinkö aiemmin itsekään, millaista terveyttä tavoittelin, saati onnellisuutta? Nykyään haaveilen hitaasta elämästä ja toimivasta arjesta, jossa pystyn olemaan läsnä. Luovuus ja läsnäolo ovat keskeisiä teemoja myös valmennuksessa.
En koskaan mieti tarpeeksi, vaan kuljen visioni varassa. Epäloogisen, sinisilmäisen ja lapsekkaan vision, joka joskus harvoin osuu kohdilleen.
Tämä päivänä olen siis kaikkea tätä, sekä niin paljon muutakin. Jos minulla olisi motto, menisi se näin: jokainen elämän väri sopii yhteen ja keltainen sopii aina!